Noin vuoden kuulumiset

Mitäpä vuoden aikana ehtii tapahtua? Joskus matka etenee huimaavalla vauhdilla ja mikäs siinä on kaasutellessa, kun tie on tasainen ja suora. Joskus uusia teitä ja risteyksiä  putkahtaa eteen yksi toisensa perään.  Silloin haasteena on tehdä oikeat valinnat ja pitää vauhti yllä mutkaisilla poluilla, jotka välillä risteävät, välillä erkanevat. Mutta ehtiikö siinä enää nauttia maisemista? Pysähtyä ja hengähtää  kokemuksien, tuoksujen, uusien ihmissuhteiden parissa?

Kuluneen vuoden tärkeä risteyskohta on ollut työpaikan vaihtuminen jo toiseen kertaan melko lyhyen ajan sisällä. Reitti uusin haasteisiin on jo nyt tarjonnut paljon uusia tekemisen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia!   Päätyöni on minulle rakkaiden asioiden – koulutuksen, elinikäisen oppimisen sekä taiteiden ja kädentaitojen – parissa toimimista. Voin jokaisena työpäivänä toteuttaa näitä arvoja tarjoten tekemisen ja oppimisen elämyksiä ihan jokaisen ulottuville.

Oman kädenjäljen näkeminen valmiina tuotteena tai teoksena on voimauttava hetki. Se pitää sisällään tarinan, jonka kokonaisuudessaan tietää ja tuntee vain sen tekijä. Kaikki ne yritykset ja erehdykset, epäonnistumiset, ilon läikähdys, joka syntyy oivalluksesta -näinhän se onnistuu ja toteutuu! Tarina sisältää päähenkilön lisäksi koko joukon tärkeitä ihmisiä, joita ilman uusi tuote tai teos ei olisi täydellinen -vai pitäisikö sanoa riittävän täydellinen.  Luovien ihmisten työyhteisö rikastuttaa monin tavoin myös omaa luovuuttani ja osaamistani.

Katsellessani työhuoneeni ikkunasta Vanhan Paukun tehdasrakennusten kauniisti patinoituneita punaisia tiiliseiniä, tunnen löytäneeni tasapainon. Matka etenee yhä ripeästi, mutta antaen mahdollisuuden seikkailla eri poluilla, nauttien luovuuden eri ilmenemistavoista.

Pysähdyn hetkeksi, kuulaassa syysillassa tuoksuu talvi.

Torjantai on toivoa täynnä!

Päätoimisen työn, sivutoimisen yrittäjyyden ja perheenäidin roolien yhteensovittaminen on tuonut vastaan monia yllättäviä asioita, joita riittää jopa listattavaksi.

A) en olekaan vielä burnoutin partaalla, päinvastoin energia vain lisääntyy (paitsi ehkä juuri torjantaisin).

B) perheenjäsenillä on yllättävän suuri osaamisreservi, jota en ole osannut aiemmin täysimittaisesti hyödyntää (todellinen ahaa-elämys oli se että meillä asuukin myös muita kokkaus-, siivous- ja pyykkäystaitoisia ihmisiä).

C) Tehdyn työn ja ansaitun rahan suhde ei ole kausaalinen – tai on, mutta järjestys on päinvastainen. Tätä aihetta ei kannata liian pitkään miettiä jos haluaa dreijan pyörivän myös tästä eteenpäin.

D) työviikko onkin oikeasti 8-päiväinen. Torjantai eli torstain ja perjantain välinen hämyinen hetki on vallan loistavaa blogitekstin kirjoittamisaikaa! Samalla voi tehdä inventaarion, raaka-ainetilaukset ja suunnitella uusia malleja – no aamulla ne mallit eivät välttämättä näytä enää yhtä kivoilta, puhumattakaan blogitekstin sisällöstä…

Kuten alkusanoista huomasittekin, rooleista puuttuvat vaimon ja ystävän roolit. Jatkohaasteena onkin löytää viikkoon vielä se yhdeksäs päivä. Silloin puolison kanssa ehtisi jutella muutoinkin kuin puhelimessa ja nähdä livenä useammin kuin kaksi kertaa viikossa. Kavereita en ole ehtinyt tapaamaan muuten kuin Facebookin tai WhatsAppin välityksellä – toivottavasti minulla muutama ystävä vielä on. Olisiko tämä yhdeksäs viikonpäivä nimeltään vaikka suma? Suma-päivää odotellessa kuulumiset voi tarkistaa nyt myös blogista : )

Matkalla kohti uutta

Loppukesän sateiset päivät ovat olleet omiaan rakkaan harrastuksen parissa vietettäviksi. Kuten niin usein elämässä, yksi asia johtaa toiseen. Muutama facekuva tekemistäni lankakooleista ja lyhdyistä johtivat ensimmäisiin tilaustöihin. Yhteydenotto jälleenmyyjältä, joka halusi tuotteitani myymäläänsä, johti toiminimen perustamiseen. Toiminimi johti logon suunnitteluun, logon suunnittelu uusiin ideoihin tuotteiksi ja tarinoiksi tuotteiden takana, tarinat tarvitsevat julkaisualustan… ja niin syntyi www.maridiy.fi -sivusto sekä blogi. Tule mukaan seuramaan tarinan etenemistä blogissa, facessa @maridiy.fi tai instagramissa @maritakamaa